Pelon kääntöpiiri

Älykäs, kyvykäs ja taitava kirjailija Jari Ehrnrooth on edistysuskossaan yhtä ehdoton kuin sata vuotta sitten ihmiskunnan rauhanomaista kehitystä häirinneet bolshevikit. Hänen sokea uskonsa omaan asiaan muistuttaa lahkolaisten uskonkiihkoa: ei harmaan sävyjä, vain mustavalkoinen maailma. Pelottava ja ahdistava. Vapauden vastakohta. En ymmärrä, miten iältään noin kypsä ihminen voi ajatella näin viattomasti. Samalla tavalla sokeaa on monen parhaaseen ikäänsä ehtineen usko tuonpuoleiseen ja pelastukseen. Ei sitä voi järjellä selittää.

Microsoft, Apple, Google, Facebook, Amazon ja Tesla syntyivät yhteisössä — sellaisessa yhteiskunnassa, joka on kyennyt luomaan edellytykset tällaisten teknologisten innovaatioiden kehittämiseksi. Valkorutenia on synnyttänyt aivan yhtä nerokkaita yksilöitä kuin Yhdysvallat, mutta ei ainuttakaan Teslaa. Ainoa keino, miten valkorutenialainen innovaatio voi todella menestyä, on jos sen luonut valkorutenialainen neropatti muuttaa yhteiskuntaan, missä hänen yrityksensä voi kasvaa — esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

On totta, että länsimainen vasemmisto on kadottamassa perinteisen kannatuspohjansa. Työväenliike on vauraassa Lännessä lähes saavuttanut tavoitteensa: tehdä liikkeestä tarpeeton. Nyt mieliä kiihottaa enemmän jäljellä olevien kahlittujen ryhmien yhteiskunnallinen asema. Hyvä niin! Silti minua ärsyttää suunnattomasti se, miten suuri osa vasemmistosta uhriutuu ja uhriuttaa. Sellainen puhe on munatonta ja holhoavaa. Minun poliittisen ajatteluni (tämänhetkisenä) ohjenuorana on: muista aina, että sinä olet kakkapylly. Me kaikki olemme.

Vasemmiston tasa-arvopuheessa on kyse Vapaudesta: siitä, miten vapaat ja kansanvaltaiset yhteiskunnat voivat laajentaa yksilöiden vapautta yhteisön jäseninä. Kansanvallat ovat laajentaneet Vapauden piiriä ryhmä ryhmältä: orjuuden lakkauttaminen, naisten emansipaatio, homoseksuaalisuuden laillistaminen. Kun me olemme näin tehneet, me olemme samalla vapauttaneet aivan suunnattoman määrän inhimillisiä voimavaroja yhteiskuntiemme kehittämiseksi paremmaksi. Paremmaksi meille yhteisönä — yhdessä, ei yksin.

Älykäs, kyvykäs ja taitava ei ole parempi ihminen kuin tyhmä, kyvytön ja taidoton. Älykäs, kyvykäs ja taitava on parempi tekemään jotain, mutta hän ei ole siitä syystä suinkaan parempi ihminen. Tyhmä, kyvytön ja taidoton voi olla ihmisenä — vaikkapa äitinä tai isoisänä — paljon parempi kuin älykäs, kyvykäs ja taitava. Jos ihmisarvo sidotaan älykkyyteen tai taitoihin, minutkin pannaan lopulta uuniin, koska minä en ole riittävän älykäs tai taitava. Kun me suojelemme heikompia, me suojelemme nimenomaan sitä yhteisöä, jossa ne “paremmat” suorittajat voivat menestyä.

Kun vasemmisto nyt “kohkaa” mustien tai seksuaalivähemmistöjen asemasta, se samalla pyrkii varmistamaan, että näiden ryhmien sisältä voi kasvaa samanlaisia menestystarinoita kuin valtaväestön keskuudesta. Se ei onnistu, jos vähemmistöjen jäsenet eivät itse koe, että he ovat yhtä arvokkaita kuin valtaväestön edustajat. Se ei onnistu, jos jokapäiväinen arkielämä vähemmistöryhmän sisällä ja sen jäsenenä ei ole yhtä turvallista ja mutkatonta kuin valtaväestön keskuudessa. Minun ei tarvinnut pelätä itseni puolesta; miksi kenenkään muunkaan pitäisi?

Totuus on, että me Kekkosen Suomessa kasvaneet kaljuuntuvat karpaasit olemme ilkeämpiä ihmisiä kuin suurin osa meitä nuoremmista. Me emme ymmärrä nuorempia sukupolvia; heidän ajattelunsa on täysin käsittämätöntä: he käyttäytyvät paremmin, he kohtelevat kanssaihmisiä paremmin, he ovat kaiken kaikkiaan parempia ihmisiä. Enkä minä sano näin siksi, että meidän “setämiesten” kuuluu sanoa näin, vaan koska se on totta: jos se ei olisi, yhteiskuntamme olisi kovin erilainen. Monessa muussa maassa tilanne ei ole yhtä onnekas.

Silti — tai ehkä juuri siksi, pelon pakottamana — me kekkoslovakialaiset kusipäät pokkuroimme tätä uutta ajatusmaailmaa vastaan. Koska me pelkäämme, että me jäämme pian kyydistä. Jari Ehrnroothin viimeisin kirjoitus kertoo nimenomaan pelosta. Pelosta, että aika meistä jättää. Hänen ajattelunsa on vimmaista keski-ikäisen himopyöräilijän raivoa: Nopeammin! Nopeammin! Nopeammin! Näin hän pakenee omaa huomispäiväänsä, kun häntä ei enää ole. Mutta se päivä koittaa meille kaikille.